torstai 31. toukokuuta 2012

Grillatut täytetyt tomaatit


 

Tämän grilliherkun toteutus sujui mökilläkin, jossa keittiön ominaisuudet eivät ole aivan parasta mahdollista tasoa. Kuvaaminen taasen ei oikein onnistunut.

Täytteeksi päätyi yksinkertaisesti valmistettua soijarouhetta, tofutuorejuustoa ja hummusta. Soijarouhetäytteen voi valmistaa etukäteenkin ja täyttää tomaatit vasta hetki ennen grillausta.

Pihvitomaatit ovat tomaateista suurimpia, mutta yhtä hyvin sopii käyttää pienempiäkin lajikkeita.

Neljän suurehkon tomaatin täytteeseen tarvitaan:

- 1/4 dl öljyä paistamiseen

- puolikas sipuli pieneksi silputtuna

- 1 dl soijarouhetta

- tomaattien koverrettu sisus 

- pieni pala punaista paprikaa

- 1/2 dl vettä

- 1 rkl soijakastiketta

- mustapippuria ja paprikajauhetta maustamiseen

Lisäksi:

- pari nokaretta hummusta per tomaatti

ja/tai

- tofutuorejuustoa

Leikkasin ensiksi tomaateista kannet irti ja koversin ne tyhjiksi.

Kuullotin sipulin pannulla lisäsin soijarouheen ja paistoin sitäkin hetken. Lisäsin tomaateista koverretun "hedelmälihan", pieneksi pilkotun paprikan sekä veden ja soijakastikkeen pienissä erissä. Imeytin nesteet täytteeseen ja maustoin vielä mustapippuri- ja paprikajauheella (mökin maustehyllyn sisältö on huimaavan monipuolinen).

Tomaattien pohjalle laitoin nokareen maustamatonta tofutuorejuustoa. Täytin tomaatit soijarouheella, levitin täytteen päälle vielä hummusta ja painoin kannen tomaatin päälle. Grillasin tomaatteja parillalevyllä muutaman minuutin pystyasennossa.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Appelsiiniraakatorttu


 

Talvella valmistamani ensimmäinen raakakakku oli tuhoon tuomittu: makeutusta oli liikaa ja kakkua oli lopulta mahdotonta saada alas. Tällä kertaa päätin luottaa konkarin vinkkeihin ja käytin hyväkseni Keittiökameleontti-blogin ohjeita. Reseptin pohjana toimii melko pitkälti Helpon sitrustortun ohje. Tein vain pieniä muutoksia, kun mukautin reseptiä omaan makuuni ja keittiööni paremmin sopivaksi.

Ohje on todella helppo ja toteutus sujuu käden käänteessä. Suosittelen myös alkuperäistä ohjetta, mutta tällaisen version sain itse aikaiseksi:

Pohja:

- 2,5 dl auringonkukan siemeniä

- 2,5 dl rusinoita

- ripaus merisuolaa

Täyte: 

- 1 luomuappelsiini + raastettu kuori

- 1 avokado

- 2 tl sitruunanmehua

- 2 rkl agavesiirappia

- 1/2 dl manteleita valmiiksi liotettuina

- 2 tl psyllium-jauhetta

Käytin pohjan ainekset ensin blenderissä, jolla sain aikaan kutakuinkin taikinan tapaisen massan. Painelin taikinamöhkylän käsin leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle.

Täytteen survaisin sauvasekoittimella tasaiseksi. Maustoin täytteen vielä puolikkaan appelsiinin kuorella ja lisäsin joukkoon muutaman tunnin ajan likoamaan ehtineitä manteleita.

Levitin täytteen pohjan päälle ja annoin tortun olla puolisen tuntia jääkaapissa ennen ensimmäistä maistelua. Suosittelen käyttämään luomuappelsiineja, tai muutoin pesemään appelsiinin hyvin harjalla ja saippualla ennen kuoren raastamista. Koristeluun voi käyttää kokonaisia manteleita, mantelilastuja tai tämänhetkisiä luonnon antimia kuten metsästä kerättyjä puhtaita orvokin kukintoja.

Sitruunanmehu ei niinkään maistu enää lopputuloksessa, mutta on silti tuikitärkeä ainesosa, sillä se estää avokadon tummumisen, mikäli torttu ei katoa samantien parempiin suihin. Psyllium-jauhe on myös melko välttämätön. Tässä tapauksessa se toimii liivatteen tapaan ja pitää täytteen kasassa. Psyllium-jauhetta löytyy tavallisistakin ruokakaupoista leivontatarvikkeiden hyllyltä. Sitä käytetään enimmäkseen gluteenittomassa leivonnassa.



Appelsiinitortun pala maittoi mukavasti ilta-auringossa Clipperin vaniljateen maistelun ja lukemisen ohessa.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Avokado-perunasalaatti


 

Perunasalaatti onnistuu aina parhaiten kiinteistä perunoista. Uudet perunat olisivatkin olleet tähän reseptiin mainioin vaihtoehto. Perinteisestä versiosta eroten, tämä versio maistuu ehkä jopa paremmalta hieman lämpimänä.

Tuhtiin yhden hengen perunasalaattiateriaan tarvitaan:

- 3 perunaa

- 1 rkl oliiviöljyä

- 2 tl sitruunanmehua

- 1 tomaatti

- pieni pala purjoa

- 1 avokado

- suolaa & mustapippuria

Höyrytin ensiksi perunat kypsiksi kattilassa. Pilkoin kypsät perunat valmiiksi tajoiluastiaan ja kaadoin päälle öljyn ja sitruunanmehun. Itse laitoin peruna-astian hetkeksi avoimen ikkunan eteen jäähtymään, siksi aikaa kun huuhdoin ja pilkoin purjon ja tomaatin. Avokadon soseutin karkeasti haarukalla. Lopuksi sekoitin kasvikset perunoitten joukkoon ja maustoin salaatin suolalla ja mustapippurilla.




Viinilasit pääsenevät ensi perjantaina toimimaan pitkästä aikaa todellisessa virassaan. Toukokuun ajan lasit ovat rehkineet tilapäisesti porkkanan kantojen kasvualustoina. Kuten kuvasta näkyy, naatit ovat kasvaneet jo mukavaan mittaan ja koristavat todennäköisesti kohta joitakin salaattiannoksiani.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Punakaalimuhennos


 

Kaalit ovat perinteisesti talvipainotteista kausiruokaa, mutta syö kaalta muulloinkin. Kevään ja kesän varhaiskaalit maistuvat ja tuntuvat aina vain niin paljon paremmilta, kuin nihkeät talvikaalit. Varhaiskaalista aionkin varmasti valmistaa kääryleitä vielä lähiaikoina!

Punakaalia voi käyttää aivan tavallisen kaalin tavoin. Se sopii raakana raasteeksi (hienonväriseksi sellaiseksi) tai sitä voi kypsentää pehmemmäksi, vaikkapa juuri muhennokseksi tai voisihan siitä pienikokoisia kääryleitäkin tehdä. Punakaalta keitettäessä veden sekaan täytyy muistaa lisätä tilkka etikkaa, jotta kaalin väri säilyisi parhaiten. 

Tähän kaalimuhennokseen lisäsin vielä ruskeita papuja tuomaan täyttävyyttä aterialle:

- öljyä paistamiseen

- 1 pieni (luomu)sipuli

- 1 tl kuminansiemeniä

- puolikas pieni (luomu)punakaali

- n. 3 dl vettä + 1tl suolaa + 2 tl etikkaa

- 2,5 dl valmiiksi keitettyjä ruskeita papuja

- 1 tl rosmariinia

- 1/2 tl mustapippuria

- 1/2 rusinoita

Kuullotin ensiksi kattilassa sipulisilpun ja kuminansiemenet. Lisäsin suikaloidun kaalin ja sen perään vettä niin paljon, että kaali lähes peittyi. Maustoin veden suolalla ja lisäsin myös etikan tässä vaiheessa. Kuumensin veden kiehuvaksi ja annoin kattilan porista miedolla lämmöllä noin vartin. 

Kypsyneen kaalin joukkoon sekoitin pavut ja mausteet, annoin muhennoksen kiehua vielä muutaman minuutin ja lisäin vasta viimeiseksi joukkoon rusinat. Muhennos maistuisi varmasti mahtavasti perunoitten kanssa, mutta tällä kertaa tyydyin vihersalaattiin.


Ruskeat pavut voi ostaa kaupasta valmiiksi keitettyinä "tölkkipapuina" tai sitten liottaa ja keittää kuivattuja papuja itse. Tavallisesti liottelen ja keittelen papuja tasaisin väliajoin hieman isompia satseja kerralla. Kypsät pavut säilyvät hyvin pakastimessa ja näin niitä on aina saatavilla esikypsytettyinä ja valmiina ruoanlaittoon.


Ruoanlaittomusiikkinani toimi kuvastakin erottuva Bob Dylanin 'Desire' vuodelta 1976. Ei mikään Dylanin paras albumi, mutta ainoa, jonka omistan vinyylinä. Pelkässä formaatissa on siis jo oma viehätyksensä.


perjantai 25. toukokuuta 2012

Bataatti-linssipata


 

Tämä oli aikoinaan yksi bravuuri-ruokalajeistani, jonka olin jo tyystin unohtanut. Pata on mausteinen mutta maustesekoitus on silti miedon pehmeän makuista. Tähän sopisi ehkä paremmin käyttää punaisia linssejä, mutta aina ei voi voittaa. Taas käytin mitä kaapista sattui löytymään.

Tästä tulee melkeinpä kaksi pientä annosta:

- öljyä paistamiseen

- puolikas sipuli

- 2 valkosipulinkynttä

- peukalonpäänkokoinen pala inkivääriä (n. 3 cm:n pala)

- 1 tl kuivattua chiliä

- 1 pieni (luomu)bataatti

- 1 porkkana

- 1 dl vihreitä linssejä

- 4 dl vettä

- 1 tl suolaa

- 1/2 tl korianteria

- 1/2 tl kurkumaa

- 1/2 tl kanelia

Kuullotin ensiksi kattilassa silputut sipulit, raastetun/hienonnetun inkiväärin ja chilin. Lisäsin paloitellut kasvikset, linssit sekä veden ja suolan. Kuumensin veden kiehuvaksi ja annoin koko padan kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Loput mausteet lisäsin vasta aivan loppuvaiheessa. Ne voisi toki myös paistaa ihan aluksi muiden mausteiden seassa.

Näin jälkeenpäin ajatellen, puolen desiä tomaattimurskaa olisi varmasti tuonut pataan lisää mehevyyttä. Itse käytin siis vihreitä linssejä, jotka eivät vaatineet muuta esikäsittelyä kuin vain pikaisen huuhtomisen. Jos käytät vaikka niitä punaisia linssejä, niin huomaa silloin lisätä linssit vasta, kun kasvikset ovat ehtineet kiehua jo ainakin vartin, sillä punaisten linssien keittoaika on huomattavasti lyhyempi. Pakkauksesta on aina hyvä tarkistaa keittoaika ja esikäsittelyohjeet, sillä nekin vaihtelevat tuotemerkkien mukaan melkoisen laajasti.


torstai 24. toukokuuta 2012

Tattariletut soijarouhetäytteellä





Maidon muistin ostaa kaupasta, vehnäjauhoja en. Oli siis väkisin tehtävä gluteenittomia lettuja kaapista löytyneillä tattarijauhoilla. Maku ei ollut läheskään perinteisen luokkaa, vaan tattarista pitäisi paremminkin tehdä vain blinejä. Ensi kerralla, kun unohdan ostaa kaupasta uuden jauhopussin, voisin koittaa tehdä lettuja vaihteeksi quinoa-jauhoista, jotka nekin ovat roikkuneet kaapissa ties kuinka kauan.

Muistan vielä, kun pienenä olin mummin ja vaarin luona kylässä ja voi kuinka petyinkään, kun lettujen kanssa ei tarjoiltukaan mummin tekemää mansikkahilloa vaan jotain mautonta jauhelihamössöä! Päätin antaa suolaisille letuille uuden mahdollisuuden soijarouhetäytteen muodossa, enkä ollut tällä kertaa ollenkaan pettynyt lopputulokseen.

Muistelisin, että tästä lettutaikinasta tulee yhteensä n. 5 paksuhkoa pannunkokoista ohukaista:

- 5 dl kasvimaitoa

- 2,5 dl tattarijauhoja

- 2 rkl perunajauhoja

- 1 tl suolaa

- öljyä paistamiseen

Tästä määrästä täytettä riittää varmasti jokaiseen lettuun:

- 1/2 dl öljyä

- puolikas sipuli

- 2 dl soijarouhetta

- puolikas paprika

- 1 tomaatti

- 1 dl vettä

- 2 rkl soijakastiketta

- mausteeksi esim. garam masala -mausteseosta ja valkosipulijauhetta sekä mustapippuria ja paprikaa

Lettutaikinan ainekset kannattaa sekoittaa ensiksi ja sen jälkeen paneutua täytteen valmistamiseen. Paistoin kattilassa öljyssä ensin sipulisilpun, lisäsin kuullottuneen sipulin joukkoon soijaruoheen ja kasvikset ja lopuksi imeytin veden soijarouheeseen ja lisäsin mausteet. Otin levyn pois päältä ja jätin kattilan muhimaan levylle, sillä aikaa kun paistoin letut paistinpannulla.

Lettutaikinaa kannattaa kaataa vain tarpeeksi kuumalle pannulle, jotta letut kypsyvät hyvin ja ne on helppo kääntää. Eikä käy niin kuin minulle eli aina se ensimmäinen lettu menee mössöksi.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kasvislautanen ja dippikastike


 

Ruokaseuraa löytyy nopeasti, kun päättää aterioida lattialla. Täsä annoksesta riittäisi kyllä toisellekin mokomalle, ja sopiihan lautanen myös illanistujaisiin naposteltavaksi. Lautasen sisältöä voi tietysti muokata oman maun mukaan. Itse käytin kaikki viimeiset, melkoisen nahistuneet jämäpalat, joista oli jo korkea aika päästä eroon:

- pari varsisellerin vartta

- puolikas paprika

- muutama parsakaalin kukinto

- 1/3 kurkkua

- 1/3 kesäkurpitsaa


Kastike on sama kuin aiemminkin käyttämäni auringonkukansiemenkastike, tosin pienin muunnoksin. Tällä kertaa soseutin joukkoon yhden tomaatin ja lisäsin mausteeksi paprikaa.

Tomaattinen keikausleipä


 

Kotimaisia tomaatteja saa joistain kaupoista jo yllättävän halvalla. Pitkään aikaan ei ole niinkään tullut ostettua kasvihuoneissa kasvatettuja kasviksia, vaan olen tyytynyt joko ulkomaalaisiin vastineisiin tai olemaan ilman. 

Uunittomuuden vuoksi tulen tästäkin eteenpäin hyvin harvoin postailemaan uuniruokien ja leivonnaisten reseptejä. Tämän leivän reseptiä pääsin onneksi testaamaan oman äitini keittiöön. Reseptin alkuperäinen versio löytyy viimeisimmästä Me-lehdestä. En muista oliko alkuperäinen resepti vegaaninen mutta tämä ainakin on. Itse käytin muuten leivän valmistamiseen noin 2 litran vetoista kakkuvuokaa, sillä hiivataikina tarvitsee jonkin verran kasvutilaa.

Taikina:

- 2 1/2 dl kasvimaitoa

- 25 g hiivaa

- 1 tl suolaa

- 1/4 dl siirappia

- 1 1/2 dl kaurahiutaleita

- 5 dl jauhoja

- 1/2 dl oliiviöljyä

Lisäksi:

- 2 rkl oliiviöljyä vuoan voitelua varten

- 4 valkosipulinkynttä

- 500 g kirsikkatomaatteja

Taikina valmistetaan tavalliseen tapaan. Eli ensin murennetaan hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, lisätään suola, siirappi, kaurahiutaleet ja osa jauhoista. Vaivataan hyvin, lisätään öljy ja loput jauhot ja vaivataan vielä vähän lisää. Nostelemalla taikinaa, jotta ilma pääsisi taikinan sisään, saa aikaan hyvän sitkon! Taikina saa nousta rauhassa kaksinkertaiseksi (n. 45 min). 



Taikinan noustessa ehtii hyvin voidella vuoan valmiiksi. Vuoan tulisi olla n. 20-25 cm halkaisijaltaan. Vuoan pohjalle ripotellaan ohuiksi viipaloidut valkosipulinkynnet ja puolitetut tomaatit, leikkauspinta pohjaa kohti.

Kohonnutta taikinaa kannattaa vaivata vielä hetki ja vasta sitten levittää vuokaan tomaattien peitoksi. Taikina saa kohota vielä vartin ja sitä kannattaa pistellä haarukalla ennen uuniin laittamista. Leipää paistetaan 200 asteessa noin puolen tuntia.

Hieman jäähtyneen leivän voi kumota valmiiksi tarjoiluastialle ja rouhia päälle vielä mustapippuria ja merisuolaa.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Makaronimössö


 

Tästä ruokalajista on kouliintunut jo jonkinlainen perinneruoka: kahden viikon aikana samaista ruokaa on tullut tehtyä ja syötyä ainakin kolmeen kertaan. Mutta minkä sille mahtaa, kun raaka-aineet ovat niin yksinkertaiset, valmistukseen menee noin varttitunti aikaa ja mikä parasta, makaronimössö on tarpeeksi hyvä tekosyy ostaa ketsuppia ;)

Kaksi nälkäistä vegaania saa tällä annoksella varmasti mahansa täyteen:

- 3 dl (täysjyvä)pastaa eli makaroonia

- 5 dl vettä + 1 tl suolaa

- 1/2 dl öljyä

- puolikas sipuli

- 2 dl soijarouhetta

- 1 dl vettä

- 2 rkl soijakastiketta

- mausteeksi esim.: paprikajauhetta, garam masala -mausteseosta, valkosipulijauhetta ja/tai mustapippuria

- lisäksi: rutkasti luomuketsuppia!



Makaroni keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen keittoajan mukaan. Pastan kiehuessa ehtiikin sitten hyvin kypsentämään soijarouheen. Käytän yleensä soijarouheen kypsentämisessä Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjassa esittämää valmistustapaa. Eli tarvitaan 1 osa öljyä, 4 osaa soijarouhetta ja 2 osaa vettä. Öljy kuumennetaan ja soijarouhe kieritellään ja paistetaan sipulin kanssa öljyssä. Vesi lisätään soijarouheen joukkooon kahdessa osassa ja imeytetään rouheeseen. Samoin soijakastike. Lopuksi soijarouhe maustetaan hyvin, yhdistetään valutetuttujen makaronien kanssa ja pursotetaan päälle puoet ketsuppituubista. Nam!


Turun Mahdollisuuksien torilla tarjoiltiin tänään tämännäköisiä vegaanisia makeita leivoksia. Jäi epäselväksi, että mistä maasta herkkujen resepti on peräisin ja ennen kaikkea, mitä se pitää sisällään. Leivokset olivat ainakin uppopaistettuja ja pinnalla on seesaminsiemeniä. Jos joku tunnistaa ja tietää, niin olisin kovin kiinnostunut reseptistä! Omat makunystyräni olivat hyvin hämmentyneinä tästä makunautinnosta, eikä palleroiden jännä kootumuskaan oikein antanut osviittaa taikinan sisällöstä.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Vihreän eri sävyjä


 

Kaikkea en saanut edes kuvassa näkymään. Mutta idea on siis se, että näinkin herkulliselta voipi näyttää raaka salaattilautanen! Keräsin ainekset lautaselle sen mukaan mitä kaapista ja ikkunlaudalta sattui löytymään ja kaadoin päälle kuorituista auringonkukansiemenistä tehtyä ruokaisaa kastiketta.

Erilaisia vihreän sävyjä sain aikaan:

- luomuparsakaalista

- mung-pavun iduista

- maitohorsman nuorista versoista

- luomuvarsiselleristä

- kesäkurpitsasta

- vesikrassista

- ja porkkanan naatin versoista

Kastikkeeseen taasen tarvitaan:

- 1,5 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä

- 2 dl vettä liotukseen

- 1 tl sitruunanmehua

- 1 valkosipulinkynsi

- 1/2 tl garam masala -maustesekoitusta

- 1 rkl oluthiivahiutaleita


Auringonkukansiemeniä tulisi liottaa vedessä muutama tunti ennen kastikkeen valmistusta, mutta itselläni oli niin kiire valmistuksen kanssa, että ehdin antaa siementen likoa vain 15 minuuttia. Liotuksen jälkeen siemenet jauhetaan liotusvesineen ja muiden ainesten kanssa kastikkeeksi. Itse käytin tähän sauvasekoitinta, mutta blenderi ja vastaavat käyvät myös.

Huomauttaisin myös, mikäli joku ei ole vielä asiasta tietoinen, että viime maanantaina alkoi nimienkeruu turkistarhauksen kieltämiseen vetoavaan kansalaisaloitteeseen. Kansalaisaloitteen allekirjoittaminen onnistuu netistä ladattavalla monisteella tai keräyspisteessä. Monissa kesän tapahtumissa saattaa tulla vastaan esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön, Luonto-Liiton tai Animalian "feissareita", joita kannattaa lähestyä, jos aloitteen allekirjoittaminen kiinnostaa. Huomenna nimienkeruuta on luvassa ainakin Turussa Mahdollisuuksien torilla ja Tampereella Vegfestissä. Täältä löytyy tulostettavat monisteet ja lisätietoa aiheesta.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Taboulleh


 

Oma taboulleh-reseptini on harmillisen usein riippuvainen jääkaapin sisällöstä, eli harvemmin maistelen sitä perinteisessä muodossa. Couscous on kuitenkin aina pysynyt pääraaka-aineena. Nyt siihenkin saattaa tulla muutos, sillä ajattelin valmistaa seuraavan taboulleh-salaattini raakaversiona idätetystä quinoasta.

Tämä resepti on silti vielä melko perinteistä laatua:

- 2,5 dl couscousta

- 3 tomaattia

- 1 luomuomena

- pieni pala punasipulia

- reilu 1/2 dl rusinoita

- 1 ruukku persiljaa

- 1 tl kuivattua korianteria

- yrttisuolaa ja mustapippuria

- oliiviöljyä


Couscouksen valmistustapa riippuu yleensä tuotteesta, eli pakkausmerkintöjä kannattaa seurata. Kypsennetty couscous jäähdytetään ja sen sekaan pilkotaan tomaatit ja omena, silputaan punasipulia ja persiljaa, lisätään rusinat ja loput mausteet ja lopuksi vielä loraus öljyä. Mielestäni taboulleh maistuu parhaimmalta, kun sen antaa olla pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.

Ulkomailta tuodut omenat kannattaa aina ostaa luomuna, sillä olen kuullut, että omenoihin lisätty kiiltävä vahapinta sisältäisi eläinperäisiä ainesosia. Jos jollain on tästä tarkempaa tietoa, niin kaipaisin selvitystä!


maanantai 14. toukokuuta 2012

Korvasienikastike


 

Tänään sain viimein kaikki sienet perattua. Onneksi säilytyksen kanssa ei ollut ongelmia, sillä korvasieni ei mätäne tai edes pehmene kovin helposti, eli metsäänkin voi lähteä vaikka pelkin muovipussein mukaan kevään poimintoihin. Aivan kaikki sienet eivät mahtuneet kerralla kuivuriin, eli osa oli pakko pakastaa. En olisikaan millään kestänyt enää toista samanlaista kuivaussatsia; varsinkin, kun omassa yksiössäni tilaa ei ole liiemmin ja tuuletuksen on toimittava kunnolla koko kuivauksen ajan. Tarkoittanee sitä, että saan nukkua seuraavan yön villasukat jalassa.




Muutaman sienen päätin heti maistaa, viime kerrasta kun onkin jo aikaa. Kaiken maailman perkausten ja esikäsittelyjen vuoksi valitsin mahdollisimman yksinkertaisen reseptin:  söin siis korvasieni-soijarouhekastiketta perunoitten kanssa. Ja kuten kuvastakin näkyy, syön perunat aina kuorineen, laiska kun olen.

Korvasienet pitää siis ennen ruoaksi valmistamista ryöpätä (eli keittää n. 5 min) kahteen kertaan runsaassa vedessä. Vesi pitää muistaa vaihtaa keittoerien välissä ja sienet samoin huuhdella huolellisesti vielä lopuksikin. Tämän jälkeen sienet ovat käyttövalmiita esimerkiksi tähän reseptiin:

- n. 4 keskikokoista esikäsiteltyä korvasientä

- 1 dl soijarouhetta

- puolikas sipuli

- öljyä paistamiseen

- 1/2 dl +  3 dl vettä

- 1 rkl vehnäjauhoja

- paprikajauhetta

- kuivattua timjamia

- yrttisuolaa ja runsaasti mustapippuria

Kuten sienet yleensäkin, paistoin nämäkin aluksi kuivalla pannulla, jotta sain ylimääräisen nesteen irtoamaan sienistä. Kun nestettä on ironnut tarpeeksi, kannattaa öljyä lisätä pannulle reilusti, ainakin kolme ruokalusikallista. Öljyssä paistuivat sienien lisäksi sipulisilppu ja soijarouhe. Vettä tarvitaan aluksi puolen desiä soijarouhetta varten imeytettäväksi. Tässä vaiheessa lisäsin jo mausteetkin ja lopuksi sekottelin joukkoon vehnäjauhot, joilla suurustaminen onnistuu mielestäni parhaiten. Loput vedet voi lisätä pannulle vaikka kerralla ja kiehautuksen jälkeen kastike onkin jo valmis.



Punertava juurespyttipannu


 
Viime viikolla oli tilanne semmoinen, että jääkaapin lokeron juurekset alkoivat näyttää nahistumisen merkkejä. Päädyin siis valmistamaan perinteistä pyttipannua. Lantun jätin vielä odottamaan kuivurin vapautumista, ja ihan vain senkin takia, ettei ruoka maistuisi liian jouluiselta. Pyttiksessä parasta on ehkä se, että sen kanssa saa ja kuuluu aina käyttää ketsuppia (!!!). Siinä riittääkin sitten ensi kesäksi haastetta, jos tarvii vielä raa'an ketsupinkin ohje jostain kehittää.

Tästä annoksesta riitti tällä kertaa vain yhdelle nälkäiselle ja uupuneelle vegaanille:

- 2 pientä punajuurta

- 1 porkkana

- 4 perunaa

-  öljyä paistamiseen

- 1/4 tl neilikkaa

- pieni ripaus muskottipähkinää

- yrttisuolaa ja mustapippuria

Valmiiksi pilkotut (ja kuoritut) kasvikset voi joko keittää tai höyryttää kypsiksi. Itse valitsen usein mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon, koska silloin kasvisten vitamiinit säilyvät parhaiten, eikä esimerkiksi perunoista tule liian vetisiä. Punajuuren keittoaika on n. 10 minuuttia pidempi, eli punajuuripalat kannattaa laittaa kattilaan ensimmäiseksi. Kypsät kasvikset paistoin oikeasti margariinissa (jota en tavallisesti edes käytä, mutta jota nyt sattui löytymään jääkaapista), mutta öljy olisi toki terveellisempi vaihtoehto. Kasviksia ei muutenkaan tarvitse käristää pannulla, vaan muutaman minuutin kääntely riittää. Mausteet voi lisätä loppuvaiheessa ja muskottipähkinäjauheen kanssa kannattaa todella olla varovainen, ettei se peitä liikaa kasvisten omia aromeja.


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Korvasieniretki ja muut kevään merkit


Äitienpäivän kunniaksi kävimme oman äitini kanssa metsässä korvasieniä etsiskelemässä. Nyt on juuri oikea aika kerätä herkut talteen eteläisessä Suomessa. Itse olin sienestämässä Satakunnassa vanhalla kotipitäjälläni. Bongasin jo viime keväänä valmiiksi yhden hakkuuaukean, jonne tänään suuntasimme. Korvasieniä löytää siis varmiten edellisenä keväänä hakattujen metsien raunioilta, missä maata on raiskattu urakalla ja jonne aurinko mukavasti paistelee. 


 

Puolen tunnin hortoilun jälkeen olin jo luovuttaa, kun yhtäkään sientä ei vielä ollut koriin löytynyt. Niinpä aloin siis täyttämään koriani maitohorsman versoilla, joista lupasinkin kirjoittaa lisää. Lopulta sieniapajat kuitenkin löytyivät metsäautotien varresta ja toisen spotin jälkeen sain korini jo pursuilemaan "aivosieniköitä". Aivan loistava reissu siis!


Maitohorsmien suhteen iski probleema, sillä en tiedä pitäisikö versot kuivattaa teeksi vaiko käyttää sellaisenaan taikka kevyesti höyrytettyinä. Ehkäpä saaliista riittää jokaiseen tarkoitukseen. Korvasienistä ainakin suurin osa päätyy kuivatukseen, mutta parista sienestä ajattelin aivan tuoreeltaan tehdä keväistä sienimuhennosta. Aion kirjoitella lähipäivinä lisää korvasienten ja maitohorsmien käsittelystä, kunhan saan vain oman saaliini ensiksi perattua ja kuvattua. Siihen asti mm. Eviran sivuilta löytyy ohjeet korvasienen valmistamiseen syömäkelpoiseksi. Huomautan siis vielä, että korvasieni sellaisenaan, raakana, ilman oikeanmukaista esikäsittelyä nautittuna on pieninäkin määrinä tappavan myrkyllinen. Tämän vuoksi ohjeita tulee noudattaa tarkkaan.





Vesikrassin versottaminen on ihanan helppoa: Multa astiaan, siemenet multaan ja ohut kerros multaa taas päälle. Kastella tai suihkutella kannattaa päivittäin, mikäli päivät ovat kovin valoisia, muuten parin päivän välein ja versot kasvavat kuin silmissä. Yllä olevassa kuvassa versot parin päivän jälkeen siementen kylvämisestä!



Ulkosalta löytyy nyt jo muitakin kevään merkkejä (Ai, kun rakastankin kevättä!!!). Valkovuokot olivat tänä vuonna mielestäni pari viikkoa aikasessa mutta jaksoivat sentään kukkia äitienpäivään asti. Yllä kuvakooste parin viikon takaa, ja tarjottimelta löytyypi: Koivun oksia siideripullossa, valkovuokkoja pilttipurkissa, hyvin kasvanutta vesikrassia majoneesipurkissa ja yli vuoden vanha joulukaktus säilyketölkissä sekä armaani, vesipiippu. Kerrankin osasin ottaa oikeaan aikaan koivun oksat sisälle availemaan silmujaan. Kauniin näyn lisäksi lehdistä saa ravintorikasta lehtivihreää aamusmoothieta varten.



Vihersmoothie mielessä kävin keräämässä mökillä ollessani myös pihlajista nuoret lehdenalut talteen. Kokonaan en kuitenkaan viitsinyt puita kyniä puhtaiksi, mutta sainpa ainakin litran tuoreita lehtiä talteen.

Lopulta päädyin sittenkin siihen tulokseen, että lehdet maistuivat tuoreina turhan karvailta ja siirsin ne kuivurin levyille. Teepurkit alkavat siis taasen kohta täyttyä. Valitettavasti unohdin kaikessa hötäkässä hiostaa lehtiä ennen kuivatusta. Suosittelen hiostamista, sillä sen pitäisi tuoda lehtiin hienoa pähkinäistä aromia.

torstai 10. toukokuuta 2012

Ohraparsatto - parsaohratto


 

Heti perään toinen parsaresepti: tällä kertaa vihreästä parsasta!

Riisin syönti on viimeaikoina jäänyt kovin vähille. Johtuen sekä riisin heikoista ravintoarvoista että sen viljelyn aiheuttamista valtavista metaanipäästöistä. Viimeisimmän parsakaalirisoton valmistin muistaakseni viime maaliskuussa - riisipussin parasta ennen -päivämäärä oli vuodelta 2010. Onneksi riisi on helppo korvata, esimerkiksi lähiruoaksikin mainittavalla kotimaisella ohralla. Turun seutuvilla asuville suosittelen vaikkapa Riihipuodin Luomu ohrasuurimoita, joita löytää ihan tavallisista ruokakaupoista, tai sitten niitä voi tilata esimerkiksi täältä.


Parsaohraton valmistus ei vaadi paljoa työtä, kunhan vain muistaa laittaa ohrasuurimot likoamaan veteen edellisenä iltana. Kahden hengen annosta varten tarvitaan:

- puolikas sipuli

- kuminansiemeniä

- öljyä paistamiseen

- 1 dl kokonaisia ohrasuurimoita (yön yli liotettuina)

- 1 porkkana

- 4+1 dl vettä + 1 tl suolaa

- 1 nippu vihreää parsaa

- timjamia

- yrttisuolaa

Lisäksi:

- pari nokaretta tummansinistä Keijua

- sitruunanmehua

- mustapippuria

Kuullotin ensiksi silputun sipulin ja kuminansiemenet kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisäsin joukkoon valmiiksi liotetut, hyvin huuhdellut ja valutetut ohrasuurimot, pilkotut porkkanat. Vettä lisäsin ensiksi kattilaan 4 dl, ja annoin ainesten kiehua rauhassa miedolla lämmöllä noin puolisen tuntia.

Parsoissa oleva kova puumainen kanta tulee katkaista ennen niiden käyttöä. Kuten edellisessäkin postauksessa kerroin, se tapahtuu taivuttavalla parsaa noin viiden sentin päästä tyvestä, tällöin parsa katkeaa siitä kohtaa, mihin puumainen osa päättyy. Huuhdellut parsat pilkoin pieniksi suupaloiksi ja lisäsin kattilaan timjamin kanssa. (Huom. Tuoreena käytetty timjami lisätään vasta valmiiseen ruokaan.) Tässä vaiheessa kannattaa lisätä myös loput vedestä (1 dl).

Vihreä parsa kypsyy nopeammin kuin valkoinen; ruoka on siis valmista kunnes parsa on kypsynyt eli noin 5-7 minuutissa. Suolaa kannattaa lisätä valmiiseen ruokaa yrttisuolan muodossa.

Olen jo niin tottunut syömään parsaa “maustevoin” kera, että lisäsin oman annokseni päälle tälläkin kertaa pari nokaretta tummansinistä Keijua, sitruunanmehua ja mustapippuria.

Näin jälkeenpäin ajatellen kuivatut suppilovahverot olisivat tuoneet ohrattoon vielä vihahteisemman maun. Itse olisin lisännyt ne ruokaan varmastikin morttelilla jauhettuina (kuminan tapaan) mausteeksi. “Maustevoin” käyttäjiä taasen muistuttaisin lisäämään margariinin joukkoon oluthiivahiutaleita (esim. näitä), joista saa juustoisemman maun ja hyvän B-vitamiinilisän ruokavalioon.

 

Koska tipaton toukokuuni jatkuu jatkumistaan ja gato negrot jäävät yhä alkon hyllylle odottamaan, ajattelin käyttää viinilasejani hyödyksi muulla tavoin. Porkkanan naatteja on helppo versottaa vedessä ja niitä voi käyttää persiljan tapaan ruoanlaitossa. Todellinen “Hävikistä herkuksi” -idea!




Pestopasta ja keitetty valkoinen parsa


 

Helppo, maukas ja näyttävä ateria voi syntyä hetkessä, kunhan kaapista löytyvät perusainekset. Peston voi valmistaa itsekin etukäteen tai käyttää kaupasta ostettua vegaanista pestoa. Tällä hetkellä vegaanista pestoa löytyy vain K-kaupoista: Pirkan punainen Arrabbiata-pesto, ja erikoisliikkeistä kuten luontaistuotekauppa Ruohonjuuresta: Sunitan Organic Pesto Genevese.


Tällä reseptillä saat aikaan noin pilttipurkillisen valmista vihreää pestoa: 

- 1 ruukku tuoretta basilikaa

- pieni kourallinen cashew-pähkinöitä

- 2 valkosipulinkynttä

- mustapippuria ja suolaa

(- 1 tl sitruunanmehua)

- n. 1/2 dl oliiviöljyä

Valkosipulinkynnet kannattaa ensiksi pilkkoa pieniksi. Sen jälkeen kaikki ainekset ja puolet öljystä sekoitellaan tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella (sitruunanmehua en pidä välttämättömänä ainesosana). Loput öljyt lisätään hiljalleen. Öljyä ja pähkinöitä voi tarvittaessa myös lisäillä, jotta saadaan aikaseksi oikeanlainen koostumus ja seoksesta tulee sopivan notkeaa.

 

Kokemukseni mukaan tämä pesto säilyy jääkaapissa 4-5 päivää käyttökelpoisena, ja sitä voi 
käyttää aivan hyvin kaupan peston tapaan.


Pestopastaan tarvitaan siis:

- 5 dl vettä + 1 tl suolaa + 1 rkl oliiviöljyä

- 1 dl pastaa (esim. penne tai fusilli; itse käytin rumaa normimakaronia)

- 1/2 dl itsetehtyä pestoa eli noin puolet ylläolevan ohjeen määrästä

- mustapippuria

Eikä siis sen kummempi valmistusprosessi tälläkään: pasta keitetään kypsäksi suolalla ja öljyllä maustetussa vedessä. Kypsä pasta valutetaan hyvin ja sen joukkoon 
sekoitetaan pesto. Valmiin annoksen päälle voi vielä rouhia mustapippuria.


Pestopastan lisukkeena nautin vielä tämän hetken ykkössesonkivihannesta eli tankoparsaa. Valkoinen parsa eroaa valmistuksessa vihreästä parsasta siinä, että se vaatii pidemmän keittoajan ja se pitää aina kuoria, toisin kuin vihreä versio.

Kuvassa olevaan parsa-annokseen tarvitaan seuraavanlaiset ainekset:

- 1 nippu valkoista parsaa

- kattilallinen vettä + suolaa

Lisäksi:

- muutama nokare tummansinistä Keijua

- 1 tl sitruunanmehua

- mustapippuria

Parsan kannassa on kova puumainen osa, joka katkaistaan taivuttamalla parsaa noin 5 sentin päästä tyvestä. Parsa katkeaa kohdasta, johon puumainen osa päättyy. Katkaisun jälkeen riittää, että parsan kuorii ohuelti puolivälistä tyveä kohti.

Parsa kannattaa keittää mahdollisimman korkeassa kattilassa, sillä parsa keitetään pystyasennossa, esimerkiksi niputettuna. Parsan hennot nuput kannattaa jättää vedenpinnan yläpuolelle höyryyn kypsymään. Valkoinen parsa kypsyy n. 8-15 minuutissa. Kypsä parsa valutetaan ja asetellaan tarjoiluastialle.

Koska vegaanisen hollandaise-kastikkeen kehittely on vasta harkinnassa, olen tyytynyt höystämään parsan muutamalla nokareella margariinia, sitruunanmehulla ja mustapippurilla. Maistuu se kevätherkku näinkin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä poimimaan luonnon omia villiparsoja eli maitohorsman nuoria versoja. Niitä voi käyttää aivan tavallisen parsan tavoin eli keittää suolavedessä tai lisätä 
vaikkapa salaatin joukkoon.



Superhyperähkysalaatti

 
Joka keväinen lupaukseni on pitkän ja raskaan talven jälkeen syödä koko kesä pelkkää  
pupunruokaa: salaatteja ja tuoreita kasviksia. Tänä vuonna aion todella pysyä tavoitteessani, tai ainakin osittain, sillä grillattu seitan saattaa vielä muodostua vaikeaksi vastustaa.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana yrittänyt päästä mukaan raakaruokailuun. Idea kuulostaa yksinkertaiselta, helpolta toteuttaa ja ennen kaikkea terveelliseltä. Todellisuudessa, ainakin omien  kokemusteni pohjalta voin sanoa, ettei se ole edellä mainituista juuri muuta kuin terveellistä. Raakaruokan valmistus on aikaa vievää touhua, joka vaatii päättäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta. 

Talvi on kuitenkin näin Suomessa huonoin vuodenaika tutustua raakailuun. Kevät ja kesä tuovat luonnon omat villivihannekset ja kaupan edulliset tuoreet kasvikset käsien ulottuville, ja siksi aionkin antaa raakaruoalle uuden mahdollisuuden tulevana kesänä.

Kuka vielä kehtaa väittää, etteikö salaatista menisi nälkä ohi? Salaatti on mitä mainiointa jämäruokaa ja ideahan on siinä, että salaattia voi rouskuttaa mielin määrin ja aineksia vaihdella omien makumieltymysten ja jääkaapin sisällön perusteella. Varoituksen sanana: tästä salaatista todella tulee ähky!

Oma (jämä-)ähkysalaattini näyttää tällä kertaa tältä:

- pari lehteä lehtisalaatista

- 1 paprika
- pala punakaalta
- pala purjoa
- 1 lehtisellerin varsi

- 2 dl mungpavun ituja

- vesikrassia
- muutama maustekurkkuviipale
Lisäksi:
- kuorittuja auringonkukansiemeniä
- sitruunanmehua

- oliiviöljyä

- mustapippuria

Salaatin valmistaminen käy yleensä käden käänteessä, eikä tämäkään tapaus tee siinä 
poikkeusta. Riittää, että raastaa punakaalin, repii salaatinlehdet ja pilkkoaa loput kasvikset sopiviksi suupaloiksi. Valmiin salaatin päälle ripottelin vielä auringinkukansiemeniä, pirskotin oliiviöljyä ja sitruunanmehua ja rouhin mustapippuria.
Mung-papujen idätys on helppoa ja sopii aloittelevallekin idättäjälle. Tarvitset joko valmiin idätysastian tai lasipurkin, jonka suuhun pingotetaan harsokangas. Mungpavut tulee ensin huuhdella hyvin ja liottaa vähintään 12 tuntia eli mielellään yön yli pimeässä ja huoneenlämmössä. Yhdestä desilitrasta kuivia papuja tulee noin viisi desiä ituja eli riippuen idätysastian koosta, ei papujen määrällä kannata liiotella. Liotetut pavut kaadetaan idätysastiaan ja niitä huuhdotaan juoksevan veden alla 2-3 kertaa päivässä. Mung-pavut itävät parissa vuorokaudessa, jonka jälkeen niitä säilytetään kylmässä (säilyvyys n. 3 vrk).